Arto Nyberg kammoksuu kiusaamisuutisia

USEIN MALLI
TULEE KOTOA

TEKSTI Vesa Häkli
KUVAT Pasi Rytkönen

YLEn keskusteluohjelmasta tuttu Arto Nyberg, 58, viettää nyt ohjelman päättymisen jälkeen vapaaherran elämää. Ikäviä uutisia ja sosiaalista mediaa hän pyrkii välttelemään.

Arto Nyberg oli omaa nimeään kantavan talk show’n myötä suomalaisten television katsojien suosikki 20 vuoden ajan. Yllätys olikin siis melkoinen, kun YLE ilmoitti viime lokakuussa Arton ohjelman poistuvan ruudusta. Viimeinen lähetys nähtiin joulukuussa.
Tieto ohjelman lopettamisesta tuli totaalisena yllätyksenä myös Artolle itselleen.
- Ottihan se päähän, etenkin, kun ei ohjelman lopettamiselle ollut kunnon perustelua. Ainoa perustelu oli se, että “ohjelmistoa uudistetaan”.
Arto on jo päässyt henkisesti asian yli.
- Kyllähän se silti aina välillä nyppii, totta kai. Pitkäänhän sitäkin jatkui, kaksikymmentä vuotta.
Juuri nyt Artolla ei siis ole varsinaista työelämää.
- Joitakin juontokeikkoja on kalenterissa muutamia, ja siinä se sitten onkin. Vapaaherran elämää. EVP eli “elää vaimon palkalla”, Arto naurahtaa.
Arto on myös puuhaillut Arto Nybergin seurassa -otsikon alla esityksiä, jotka ovat tavallaan kuin liveversioita hänen keskusteluohjelmastaan. Vieraina on muusikoita, jotka heittävät haastatteluosion jälkeen keikan illan yleisölle. Alkuvuodesta Arton vieraina ovat olleet Samuli Putro, Michael Monroe, Sir Elwood Duo ja Sami Yaffa. Tänä keväänä on luvassa vielä ilta Tuure Kilpeläisen kanssa. Syksyllä viihdeillat jatkuvat muun muassa Marjo Leinosen, Tuomari Nurmion ja Mariskan kanssa. Tapahtumat on järjestetty Helsingin Aleksanterin teatterissa.
- Hemmetin mukavaa niitä on tehdä, mutta ei niillä elä.

Uudet suunnitelmat vasta hautumassa

Artolle on nyt siis jäänyt paljon vapaa-aikaa. Hän on pelannut jääkiekkoa ja lukenut kirjoja. Uusia ammattilaisia kujeita ei ole vielä tähtäimessä.
- Ei tässä edes oikein ole ehtinyt mitään suunnitellakaan. Tässä on nämä juontohommat olleet päällä, ja täytyy nyt katsoa mitä tapahtuu. Sitten on nämä Aleksanterin teatterit myös. Eivät ne itsestään tapahdu, joutuuhan niihin vaivaa näkemään.
Arto oli tv-töissä kaikkiaan 27 vuotta.
- Kyllähän siinä tietysti sai tutustua erilaisiin ihmisiin. Olin ensin aamutelkkarissa, sitten A-studiossa ja sitten A-talkissa. Omaa ohjelmaa tein 20 vuotta. Kyllä siinä jokin näköinen käsitys syntyi suomalaisesta yhteiskunnasta, ja siitä, että ihmiset on oikeasti aika lailla kuitenkin ihan samanlaisia. Siis, että me ollaan sillä tavalla aika tavallista kansaa.

Ei omia kokemuksia kiusaamisesta

Arto on ollut avioliitossa Sara-vaimonsa kanssa kunnioitettavat 35 vuotta. Avioparilla on yksi lapsi, 21-vuotias poika, joka opiskelee yliopistossa.
Arto on harvinainen tapaus, lehtemme historiassa ensimmäinen haastateltava, jolla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta kiusaamisesta, kiusaajana, kiusattuna tai edes sivusta seuraajana.
- Ei tosiaan oikeastaan ole, joo, Arto miettii.
Kyseiset asiat otettiin kuitenkin framille, kun Arton poika oli vielä kouluikäinen.
- Silloin näistä oli puhetta kyllä, mutta se oli ehkä enemmänkin tällaista ennaltaehkäisevää. Esimerkiksi - hän on kuitenkin melko isokokoinen - että pienempiä ei saa kiusata. Se oli ihan tämmöistä peruskauraa, ja sitten jos tulee kiusatuksi, niin pitää asioille jotain tehdä. Mutta mitään tämmöistäkään ei ainakaan mun korviini tullut. En muista, että olisi kouluaikana mitään tämmöisiä probleemeja ollut.
Arto on kuitenkin väistämättä joutunut kohtaamaan asian median välityksellä, kun kiusaamistapaukset äärimmäisyyksissään etenevät jopa tapon tai itsemurhan asteelle. Myös vakavasti kiusattujen kokemat masennukset ja muut mielenterveyden ongelmat tulevat mediassa vastaan. Kuvatun kaltaiset tapaukset herättävät Artossa voimakkaita tunteita.
- Hirvittää se aina. Joka kerta tulee semmoinen puistatus, että eihän tämmöistä oikeasti voi olla. Taitaa vähän jäädä lukemattakin nuo jutut juuri sen takia, että se on niin puistattavaa. Nousee suojamekanismi, että en halua tästä nyt enempää lukea, tämä on liian karmeaa. Tällainen uutisten välttely kytkittyy kyllä vähän kaikkeen. Se menee niin maailmanpolitiikkaan kuin myös näihin yksittäistapauksiin, jossa jotakuta on kiusattu.

Yhteisöllisyys on kadonnut

Keneen sitten on vastuu, kun lapsi tai nuori joutuu kiusatuksi, tai osoittautuu kiusaajaksi?
- Se on kyllä tuhannen taalan kysymys. Kyllä väistämättä tietysti koti on ensimmäinen kohde. Jostainhan se lapsi on oppinut toista kiusaamaan. Onko tätä kiusaajaa laiminlyöty kotonaan, vai onko kotona käyttäydytty niin, että tällainen kiusaaminen ja muu epämiellyttävä käytös kaiken kaikkiaan olisi jotenkin ollut sallittua. Malli on usein tullut kotoa tavalla tai toisella, sitä yritän tässä sanoa.
Ennen vanhaan sanottiin, että lapsen kasvattaa kylä. Onko meillä nyt yhteiskuntana yhteisöllisyys katoamassa?
- Onhan se kadonnut aikoja sitten. Kyllähän se näkee kaikesta. Tämä koko maailma menee siihen suuntaan. Ihmiset kulkevat tuolla niin kuin juuri näin tuolla metrossa, siellä ollaan luurit korvilla eikä kiinnitetä huomiota yhtään mihinkään. Ja ilmoitetaan selvästi, että haluaa olla yksin, ettei halua olla missään tekemisissä kenenkään kanssa. Tämä ilmiö on kyllä lisääntynyt, ja se mielestäni indikoi juuri siihen, että kysymyksessä on ihan oikeasti sellainen välinpitämättömyys muusta yhteiskunnasta ja ympäröivistä ihmisistä.
Onko jotain yhteiskunnan toimia mitä pitäisi tehostaa?
- Kysymys on kyllä nyt sitä luokkaa, että varmaan istuisin tuolla Arkadianmäellä, jos osaisin tähän vastata. En tiedä.

Tunnustaudun anglofiiliksi

Artolla on pitkä avioliitto. Mikä on sen salaisuus?
- Salaisuus on se ettei oo eronnut, hah hah! En osaa sanoa. Kai sitä vain joskus löysi ihmisen, jonka kanssa on niin mukavaa olla, ettei tarvitse ruveta ihmettelemään. Eli ei siihen ole mitään salaisuutta. Kai se on jotain toisen huomioon ja kunnioittamista, jotain tällaista, joka on pitänyt suhteen kasassa.
Olet kirjoittanut myös kirjan Lontoon pubeista, ja olet tunnetusti myös brittifutiksen ystävä. Onko Arto anglofiili eli brittikulttuurin ihailija?
- No, saatan ollakin. Kuitenkin aika monet kiinnostuksen kohteeni liittyvät jollain tavalla Englantiin. Liverpoolin jalkapallojoukkueen seuraaminen, popmusiikki kaikkine kuvioineen, mitä on vuosikymmenten aikana sitäkin tullut seurattua. Jos ne tekevät anglofiilin, niin kyllä sitten olen sellainen.

Facebook on ajanhukkaa

Arton kiinnostus popmusiikkiin veti miehen myös musiikin tekemisen pariin. Hän toimi laulusolistina kulttuuri- ja journalismiväestä koostuneesta Nyrok Dolls -yhtyeessä. Yhtyeen muita jäseniä ovat muun muassa sarjakuvapiirtäjä Mauri Kunnas, kirjailija Kjell Wästö ja toimittajat Pasi Heikura ja Matti Toivonen. Arto jätti yhtyeen kuitenkin jo vuosia sitten, koska aikataulut keikkailun ja työn suhteen eivät osuneet sopivasti lomittain.
- Ne harvat keikat, joita meillä oli, osuivat aina lauantai-iltoihin ja sunnuntaina minulla oli töitä. Mahdoton yhtälö, Arto pahoittelee.
Lukuisat ihmiset käyttävät vapaa-aikaansa sosiaalisen median parissa. Vaikka Arton vapaa-aika on lisääntynyt, somessa hän vierailee vain hyvin harvoin.
- Facebookissa olen sen, mitä nyt olen ja siellä välillä muistuttelen olemassaolostani. Ei sen kummempaa. En juuri seuraa muiden ihmisten tilejä, se on minusta niin tylsää ja oikeasti silkkaa ajanhukkaa. On onneksi vielä muutakin tekemistä.

JOKO/TAI -SALAMAHAASTATTELU

Kahvi vai tee?
- Kahvi.

Lontoo vai Helsinki?
- Lontoo.

Auto vai polkupyörä?
- Auto.

Etätyö vai konttori?
- Etätyö.

Kissa vai koira?
- Ei kumpikaan.

Hampurilainen vai pizza?
- Pizza.

Jalkapallo vai jääkiekko?
- Jalkapallo katsojana, jääkiekko itse harrastaneena. Farkut vai puku?
- Puku.

Kirja vai telkkari?
- Kirja.

Sauna vai uima-allas?
- Sauna.