JussiVatanen main

JussiVatanen 2

JUSSI VATANEN POHTII TASA-ARVOKYSYMYKSIÄ JA LASTEN SOMENKÄYTTÖÄ

LAPSI TARVITSEE LAAJAN TUKIVERKON

TEKSTI VESA HÄKLI
KUVAT KARI PEKONEN JA SOLAR FILMS / MAREL SAGOBAL

 

Näyttelijä Jussi Vatanen, 41, menee rooleihinsa vahvasti, on kyseessä sitten sotaelokuvan upseeri tai hullunkurinen Putous-hahmo. Uuden Metsäjätti-elokuvan pääosassa nähtävä Jussi vakavoituu aikamme ilmiöiden ääressä.

 

Jussi Vatasen kasvot ovat tutut televisiosta ja valkokankaalta. Viihdeohjelma Putous, komediasarja Kimmo, sotadraama Tuntematon sotilas ja Napapiirin sankarit -elokuvasarja ovat tehneet hänestä yhden maamme suosituimmista näyttelijöistä niin yleisön kuin television ja elokuvan tekijöidenkin parissa. Aina Jussi ei kuitenkaan edes osannut haaveilla
näyttelijän ammatista.
- Ei se mikään lapsuuden haaveammatti ollut. En ehkä osannut elätellä sellaista mahdollisuutta. Radiotoimittaja minusta piti tulla. Lukiossa ajattelin, että se olisi siisteintä maailmassa. Jonkinlainen esiintymisen palo tai esillä olemisen into on syttynyt jo yläasteella.
Muutin sitten Helsinkiin, ja alkoi tuntua siltä, ettei se radiohomma ihan ehkä riitäkään. Pitää päästä vielä teatteriin.
Jussi nousi kansan tietoisuuteen 2010-luvun alussa Putous-viihdeohjelmassa. Hänen sketsihahmonsa
Mr. Mallorca alkoi elää omaa elämäänsä myös ruudun ulkopuolella, ja sai oman tv-sarjansakin. Muita Jussin Näyttelijä Jussi Vatanen, 41, menee rooleihinsa vahvasti, on kyseessä sitten sotaelokuvan upseeri tai hullunkurinen Putous-hahmo. Uuden Metsäjätti-elokuvan pääosassa
nähtävä Jussi vakavoituu aikamme ilmiöiden ääressä. Putous-hahmoja ovat olleet muun muassa elämäntapaguru Karim Z. Yskowicz ja herttainen imatralainen kotirouva Antsku.
Miten tällaiset hahmot sitten syntyvät?
- Sehän eroaa suuresti hahmoista, jotka ovat teatterissa, televisiossa tai leffoissa. Niihinhän on käsikirjoitus, ja niihin henkilöihin mennään siis tekstin kautta. Teksti määrittelee jo paljon: minkä ikäinen se on, miltä näyttää, mitä tekee.
- Sketsihahmot ovat taas sillä lailla erilaisia, että mikä on se konteksti, missä se hahmo esiintyy. Nämä kaikki pitää miettiä ja kehitellä omassa päässään. Pitää miettiä, miten se toimii sen ohjelman eri osioissa. Lopultahan on kysymys siitä, että se palvelisi sitä ohjelmaa.
Jussi ei ole kokenut, että hänen sketsihahmonsa hokemineen olisivat muodostuneet hänelle rasitteiksi. Jokainen on elänyt luonnollisen elämänkaarensa ja jäänyt sitten muistojen poimuihin.
- En voi sanoa, että ne olisivat koskaan minua rasittaneet. Ehkä niitä sai silloin aikanaan esittää tarpeeksi, niin ei ole tarvinnut esittää sen jälkeen. Sekin oli ihan kivaa, että niitä sai silloin esittää, aika paljonhan niihin hahmoihin nähtiin vaivaakin. Kahdeksan viikkoa
kesti Putous, ja niitä sai vielä esittää sen jälkeenkin.
- Kimpassahan niitä myös kehitettiin tuottajaohjaaja Tuomas Summasen kanssa. Mietittiin, millainen hahmo olisi, että se olisi tarpeeksi kiinnostava ja erilainen. Kun idea oli valmis, niin piti ruveta harjoittelemaan sitä. Sehän on hyvin monivaiheinen prosessi. Niissä on paljon työtä takana.

Palkinnot ovat merkki arvostuksesta

Näyttelijöiltä kysyttäessä heidän mahdollista suosikkirooliaan vastaus yleisimmin on, että juuri äsken tehty tai juuri työn alla oleva rooli on rakkain. Jussi tykkää kovasti myös menneistä töistään, ja odottaa uusia haasteita.
- Itse toivon ainakin, ettei se paras rooli ole vielä tullutkaan. Aina sitä ajattelee, että jos seuraavan osaisi tehdä vielä paremmin, tai keksisi siihen jotain aivan uutta.
Merkittäviä töitä Jussilla kuitenkin on jo viljalti plakkarissa.
- Jos näitä edellisiä töitä miettii, niin kyllähän se Tuntemattoman sotilaan Koskela oli sellainen suuri maali. Oli erikoinen sattuma, että siitä tehtiin vielä tuo kolmas elokuvaversio, ja satuin olemaan oikean ikäinen olemaan siinä mukana. Se on rooli, jonka vuorosanat
olen osannut varmaan jo kymmenvuotiaana ulkoa. Jonkinlainen ympyrä siinä sulkeutui,
ja kokemuksenahan se oli aivan omaa luokkaansa. Hieno ja pitkä työ.
- Kimmo oli myös nasta tyyppi esittää, kun sai olla aivan muuta kuin itse on, nautin siitä puolesta roolihenkilössä erityisesti. Jos puhutaan tärkeistä rooleista, niin ei Napapiirin sankareitakaan voi ohittaa.
Jussi on palkittu kahdesti myös Kultainen Venla -patsaalla, rooleistaan televisioelokuvassa Puolin ja toisin (2014) ja tv-sarjassa Kimmo (2015). Jussi arvostaa kunnianosoituksia.
- Ne merkitsevät sitä, että olet ainakin jotain tehnyt oikein. Sinuun on luotettu, ja olet onnistunut siinä, mitä olet tehnyt. Näyttelijälle se tarkoittaa myös sitä, että ehkä sinuun luotetaan seuraavallakin kerralla, kun työtä kerran arvostetaan. Itse palkinnolla nyt ei
ole juuri mitään arvoa, mutta se on merkki siitä, että olet ammatissasi hyväksytty.

Me too-liike muutti maailmaa

Pohjoissavolaisesta Sonkajärven kunnasta kotoisin oleva ja siellä Sukevan koulua käynyt Jussi muistelee, ettei ole itse varsinaisesti kokenut kiusaamista.
- En tiedä, tunnistinko sitä myöskään silloin, jos vaikka olen jotain sellaista nähnytkin. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, kun on ajatellut asioita vähän toisessa valossa, että joku silloin nähty ei ehkä ole ollut asiallista. Ehkä tuollaisen toiminnan vahingollisuutta ja eri muotoja ei tiedostettu silloin.
JussiVatanen 3Työpaikalla, Jussin tapauksessa siis kuvauspaikoilla, kiusaaminen on ollut paljon puheenaiheena muun muassa pari vuotta sitten heränneen Me Too -liikkeen myötä.
- Kyllä siihen on vaikuttanut se Me Too -liike, ja yleensä nykyajan tapa elää sosiaalisen median vaikutuksen alla. Ihmiset on tulleet tietoisemmiksi siitä, miten asioista puhutaan, tai pitää puhua. Eli mitä sanamuotoja kuuluu tai ei kuulu käyttää, ja miten esimerkiksi ihmisten sukupuolta ja ulkomuotoa voi kommentoida.
Muutosta Jussi pitää yksinomaan positiivisena.
- Tämä on vielä aika uusi asia. Käyttäytymistavat, normit ja puhumisen tyylit esimerkiksi suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa, ja niiden muutos näissä rakenteissa on muutoksen osalta vielä hyvin alkuvaiheessa. Monet aikuisetkin vielä vasta opettelevat sitä, mikä on nyt oikein ja mikä väärin. Uskon kuitenkin vahvasti uuteen sukupolveen. Tuollaisilla parikymppisillä nuorilla aikuisilla jo lähtötaso näihin asioihin on parempi. He ovat kasvaneet maailmaan, joissa näistä asioista jo puhutaan valmiiksi.
- Jos kollektiivinen tietoisuus näistä asioista on tässä ajassa jo kasvanut tähän pisteeseen, niin kai se siitä kasvaa yhä. Aika näyttää, miten sitten erilaiset säädökset, normit ja jopa lainsäädäntö tässä asettuvat kohdalleen.

Pieni asia voi laukaista suuret tapahtumat

Sosiaalisen median suurkäyttäjä Jussi ei ole, mutta seuraa maailmaa senkin vinkkelistä toisinaan. Nettihäiriköille ja kuranheittäjille hän ei uhraa aikaansa lainkaan.
- Itse en keskity siihen, jos jotain roskaa alkaa lentää sosiaalisessa mediassa, roskiin vain saman tien. En jaksa myöskään lueskella mitään keskustelupalstojen mielipiteitä. Kyllä siellä varmasti on mielipiteitä näyttelijän työstäkin, mutta miksi menisi sinne itseään kiusaamaan?
Ajan ilmiönä ja etenkin nuorison suosimana mediana some kiinnostaa Jussia kuitenkin.
- Lapsille somen käyttö on jo aivan arkipäiväistä ja luontevaa. Aikuisena pitäisi toki pystyä pysymään siinä mukana ja kyetä ymmärtämään sitä. Ei voi vain lähteä tuomitsemaan ja kieltämään kaikkea, se tuskin on oikea ratkaisu. Pitää vain oppia elämään siinä mukana.
Jussilla on kouluikäinen tytär. Kiusaamisesta ja vastaavista asioista on juteltu tytön koulussa.
- Tärkeää on, että joka suunnasta ruokitaan sitä keskustelua. Olen aina kokenut niin, että olisi tärkeää, että lapsella on muitakin turvallisia aikuisia kuin omat vanhemmat, ovat he sitten harrastusten parista, muiden kavereiden vanhempia tai opettajia. Lapsille
on varmasti vaikeaa puhua näistä asioista. Tulee itsesyytöksiä, ja lapsi rupeaa ajattelemaan helposti, että on pienempi paha kestää vaan kiusaamiset ja muut kuin puhua siitä aikuiselle. Mitä laajempi sellainen hyvien aikuisten joukko lapsen ympärillä on, sitä helpompi on saada se ärsyke ongelmistaan puhumiseen.
Itsekin muistaa lapsuudesta - ja aikuisuudestakin - että se voi olla joku pienikin asia, mitä joku on vaikka sanonut, joka laukaisee suuremman tapahtumaketjun.

Uuden elokuvan hahmo tuntui heti tutulta

Jussi Vatanen on pääosassa uudessa kotimaisessa elokuvassa Metsäjätti. Ville Jankerin ohjaama elokuva perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen menestysromaaniin. Elokuvassa Jussi esittää Pasia, joka palaa vanhaan, pieneen kotikuntaansa saneeraamaan vaneritehdasta, jossa hänen vanhoja ystäviään työskentelee. Elokuvan ensi-ilta sattui aikaan, jolloin tehdaslomautukset
ovat Suomessa kipeän ajankohtaisia.
- Tällä kertaa todellisuus imitoi fiktiota, kun yleensä on toisin päin, Jussi huokaa.
Jussi oli lukenut Nousiaisen kirjan jo tuoreeltaan, ennen kuin oli aavistustakaan siitä, että se joskus filmattaisiin.
- Tunsin syvää samanmielisyyttä tätä Pasia kohtaan, olenhan itsekin lähtenyt pienestä kylästä Helsinkiin opiskelemaan, vieläpä teatteria, jota nyt ei siellä kotipuolessa kukaan harrastanut.
- Tiesin heti kirjaa lukiessani, kuinka esittäisin Pasia.

METSÄJÄTTI SAI ENSI-ILTANSA 11.9.

JussiVatanen 4

Facebook

Lehden tiedot

Kustantaja:
Kiva Kustannus Oy
2351324-7
Iso Roobertinkatu 17-19
00120 Helsinki

myynti@koulurauhaa.fi
puh. 044 7256673

Lähetä postia

Lähetä rohkeasti postia kokemuksista ja ajatuksistasi kiusaamisesta ja muusta aiheeseen liittyvästä.
Voit lähettää juttutoiveita, runoja, kolumneja, pakinoita tai piirroksia ja valokuviakin. Julkaisemme ainestoa Koulurauhaa-lehdessä halutessasi nimimerkillä. Liitä kuitenkin postiisi nimesi ja yhteystietosi. Voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen: toimitus(at)koulurauhaa.fi

Uusin lehti

kansi 3 2016 225x300

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy